.
Mänty Pakuri on monivaikutteinen terveystuote
Pakurikääpä on yleinen koivun ja eräiden muiden lehtipuiden lahottajasieni. Se kasvaa Suomessa pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta yleisesti koko maassa. Pohjois-Suomessa noin 30% koivun lahosta on pakurikäävän aiheuttamaa. Pakurikääpä esiintyy Suomessa yleisimmin hies- ja rauduskoivuissa, mutta joskus sen voi löytää myös pyökkien ja leppien kyljessä.
Pakurikäävän itiöt kulkeutuvat tuulen mukana puuainekseen erilaisten rungon vioittumien, erityisesti katkenneiden oksien tai halkeamien kautta. Itiöistä kehittynyt sienirihmasto lahottaa aluksi sydänpuuta. Pintapuu vioittuu lähinnä pinnalle kasvaneiden pakurien lähistöllä. Sydänpuun lahoaminen voi edetä elävässä puussa kymmenestä jopa 80 vuoteen. Pakurisientä on vaikea päästä näkemään itiöemävaiheessa, koska silloin se kasvaa rungon myötäisesti kuoren alla ja ilmaantuu puun pinnalle vasta isäntäpuun kuoltua ja silloinkin vain yhdeksi kesäksi. Metsätuhojen aiheuttajana pakurikäävän saastuttamat puut poistetaan talousmetsistä, joten varmimmin sen löytää luonnontilaan jätetyistä metsistä.
Lahoamisen edettyä riittävästi alkaa pakurikääpä muodostaa elävään puuhun mustia, epämääräisen muotoisia lohkeilevia pahkuroita, joita kutsutaan nimelläpakuri. Rungon kylkeen kasvanut pakuri ei ole siis kääpä, vaan pakurikäävän aiheuttama puun kasvain, joka kasvaa pakurikäävän lahottamasta, mutta vielä elävässä puussa. Pakuri koostuu pakurisienen soluista ja puun nilasolukosta. Toisinaan nimiä pakuri ja pakurikääpä käytetään virheellisesti synonyymeinä. Pakurikäävän ja puun välillä vallitsee eloonjäämiskamppailu, jossa sieni yrittää tuhota puun ja puu yrittää puolestaan hillitä sienen kasvua ja tuhota sen. Tämän taistelun seurauksena syntyvään pakuriin on muodostunut lukuisia erilaisia yhdisteitä, joista toiset ovat sieniperäisiä ja toiset puun puolustusjärjestelmän muodostamia kasviperäisiä yhdisteitä.
Vaikka pakurikääpä on taloudellisesti haitallinen sienilaji metsänhoidon kannalta, on sillä havaittu jo vuosisatojen ajan olevan lukuisia erilaisia käyttökohteita. Koivujen kyljillä kasvavan pakurin käytöstä mainitaan jo 1800-luvulla Aleksis Kiven Seitsemän veljestä -teoksessa. Muinaiset Lapin shamaanit käyttivät sitä rumpujensa pohjina sen hyvien kaikuominaisuuksien vuoksi. Suutarit ja räätälit ovat saattaneet entisaikaan hyödyntää pakurin korkkimaista ja pehmeämpää sisäosaa neulatyynynä. Taulakäävän tavoinpakurilla tiedetään olevan hyvät palamis- ja kytemisominaisuudet, minkä vuoksi sitä on käytettymyös tulen varastoimiseen ja sytyttämiseen sekä poltettu suitsukkeena. Tumman värinsä vuoksi pakurikääpää on käytetty lisäksi kankaiden värjäämiseen.
Pakuri tehokkaana rohdoksena
Pakuria on kansanlääkinnässä käytetty jo vuosisatoja syöpien, kiputilojen, tulehduksen, tuberkuloosin, diabeteksen, ulkoisten haavojen sekä mahahaavojen hoitoon. Muina käyttökohteina ovat olleet suonikohjujen, psoriaksen, atooppisen ihottuman, nivelvaivojen ja ihon kutinan hoito. Kansankertomuksissa pakurilla sanotaan olevan vaikutuksia yleisen vireystilan parantamiseen, sydän- ja maksasairauksiin sekä elimistön sisäiseen puhdistamiseen.
Venäjällä pakurikäävästä on puolestaan kirjattu lukuisia tapauksia, joiden mukaan sen avulla on hoidettu tai jopa kokonaan parannettu syöpiä. Vuonna 1955 Neuvostoliiton Kasvitieteellisen Akatemian kehittämä Befungin-niminen uute (sisältää pakurin lisäksi kobolttikloridia) hyväksyttiin jopa käytettäväksi virallisena syöpälääkkeenä.
Pakurissa tiedetään olevan yli 200 erilaista yhdistettä, joista kymmenien on osoitettu vaikuttavan biologisesti aktiivisesti. Pakuri sisältää mm. polyfenoleja, beetaglukaaneja, betuliinia, polysakkarideja ja fytosteroleita. Pakuri onkin ollut jo vuosia tieteellisen tutkimuksen ja mielenkiinnon kohteena. Tutkimusten mukaan Pakuri mm. vahvistaa immuunijärjestelmää, ehkäisee ja parantaa syöpäkasvaimia, alentaa verensokeria, parantaa veren rasva-arvoja, parantaa suoliston tulehdustiloja ja Helikobakteerin aiheuttaman mahahaavan.
(https://pmc.ncbi.nlm.nih.gov/articles/PMC8124789/)
Pakurista on syystäkin tullut trendikäs tuote, jota nykyisin löytää eri muodoissa kaupan hyllyltä. Jos olet onnekas, löydät metsästä koivun kyljestä oman pakurisi, josta riittää teetä pitkäksi aikaa. Muistathan, että pakurin poimimiseen tarvitset maanomistajan luvan. Koivun pahka voi joskus ensivilkaisulla näyttää pakurilta, mutta lähempää tarkasteltuna eron huomaa selvästi; pahka on kova ja muodostuu pelkästään puusolukosta, pakuri on pikimusta ja muistuttaa poltettua hiiltä. Pakurin koostumus on myös pahkaa paljon pehmeämpi.
Metsä Helth Mänty Pakuri
Metsä Health Mänty Pakuri ravintolisässä yhdistimme männynkuoriuutteen vaikuttavat aineet pakuriin – tuloksena erittäin voimakas parantavia aineita sisältävä juoma.
