Mänty on ollut kautta aikojen suomalaisille tärkeä puu. Sitä on käytetty rakennuspuuna jo vuosituhansien ajan, sen runko on suora ja kestää hyvin lahoamatta. Laivat rakennettiin vuosisatojen ajan parhaista Hongista ja maston piti olla ehdottomasti mäntyä. Uskottiin, että paras mastopuu saatiin männystä, jonka juurella oli muurahaispesä ja latvassa linnun pesä. Sen lastuista ja juurista on punottu kestäviä koreja. Männystä veistettiin myös päreitä, jotka valaisivat pimeitä pirttejä ainoina valonlähteinä.
Huonoina aikoina mänty toi leivän kirjaimellisesti pöytään petun muodossa. Pettu on kaikkialla Pohjoismaissa ja Pohjois-Venäjällä kautta historian tunnettu hätäravinto. Petun käytön historia on testannut sen kelpoisuuden ravintona. Etelämpänä pettua on tehty myös jalavasta ja muistakin puista. Kuusesta pettua ei voida valmistaa. Pettu tarkoittaa ravinnoksi käytettävää männyn jälsi- ja nilakerrosta. Pettumännyn on oltava vähintään viidenkymmenen vuoden ikäinen ja mieluiten ohut- ja sileäkuorinen oksaton puu. Männyn täytyy olla pitkärunkoinen, mahdollisimman vähäoksainen ja vaaleanruskeaa männyn osaa eli silvettoa tulee olla mahdollisimman paljon. Sopiva puu on yleensä 20–30 senttiä paksu. Kun puu on kaadettu, siitä irrotetaan pettuliinat eli kostea ja vaalea nilakerros. Tämän jälkeen liinat silpitään puukolla eli huonot osat otetaan varovasti pois. Kuivaamisen jälkeen pettuliinat paahdettaan kuumahkossa uunissa, pilkotaan mahdollisimman pieniksi palasiksi, murskataan huhmareessa ja vielä jauhetaan myllyn avulla. Tämä metsien vilja pelasti lukemattomia ihmisiä nälkäkuolemalta. Petussa ei ole kovin paljon energiaa, mutta siinä runsaasti B1-, B2- ja C-vitamiineja sekä muun muassa rautaa, mangaania ja sinkkiä.
Terva oli myös tärkeä osa kansanparannustoimintaa, josta meille kaikille on tuttu sanonta ”ellei sauna, viina ja terva auta, niin tauti on kuolemaksi”. Tervaa voitiin käyttää lähes vaivaan kuin vaivaan: Haavat, ruvet, hiertymät, hammaskivut. Tervan ohella tärkeä rohto oli pikiöljy, jota käytettiin erityisen paljon Lapissa. Parkittuun nahkaan kaadettiin pikiöljyä, pidettiin hampaiden välissä ja höyryhengitettiin. Pikiöljyä heitettiin kiukaalle flunssa-aikaan ja myös tärpättiöljyä on hengitelty hengitystievaivoissa. Tärpättiöljy on ollut myös ihovoiteiden raaka-aineena. Pihkaa pureskeltiin desinfioivana aineena ja sitä levitettiin ihopaiseita parantamaan. Lönnrot suositteli männynkerkkiä keripukkiin, luuvaloon, sulku- ja pöhötautiin.
Tuberkuloosiparantolat rakennettiin aikoinaan mäntymetsiin sen terveysvaikutusten vuoksi. Ihmiset ovat pitkään tienneet, että jo metsän tuoksu parantaa. Metsissä puista erittyy fytonsidejä, haihtuvia öljyjä, joilla puu suojautuu lahoamiselta ja tuhohyönteisiltä. Ihmisiin fytonsidit vaikuttavat parantamalla vastustuskykyä. Ne myös vaikuttavat kemiallisesti mielialaan ja muistiin liittyviin aivoalueisiin ja pystyvät myös tasapainottamaan koko elimistön hormonituotantoa. Fytonsidit edistävät myös elimistön tappajasolujen toimintaa ja näin ollen pystyvät ehkäisemään esimerkiksi hengitysteiden tulehdussairauksia. Mitä aurinkoisempi mäntymetsä, sitä enemmän fytonsidejä erittyy. Männyn neulasista, kävyistä ja oksista saadaan tislaamalla eteerisiä öljyjä. Perinteisessä aromaterapiassa männyn metsäisiä tuoksuja on käytetty hoitamaan ailahtelevia tunteita, vahvistamaan keuhkoja ja helpottamaan stressiä. Öljy on antibakteerinen ja sen sanotaan myös auttavan iho-ongelmissa, rentouttavan ja parantavan aineenvaihduntaa.
Männyn neulasissa on hartsia ja haihtuvia öljyjä, runsaasti sekä C-vitamiinia että A- vitamiinin esiastetta karoteenia, C-vitamiinia, E-vitamiinia, B-vitamiineja ja parkkiaineita. Männyn neulasten sisältämät aineet ovat tehokkaita hengitysteille. Mänty irrottaa limaa, stimuloimalla keuhkoputken värekarvojen toimintaa. Männynneulaskylvyt helpottavat stressiä ja unettomuutta. Sveitsissä reumaa hoidetaan perinteisesti männynneulasilla täytetyillä patjoilla.
Männyn siitepölyn sanotaan lisäävän yleiskuntoa ja jaksamista. Se sisältää runsaasti vitamiineja, erityisesti B:tä ja D:tä, sekä seleeniä, piitä ja kaliumia. Sen sanotaan lisäävän energiaa, tehostavan vastustuskykyä sekä nostavan vapaan testosteronihormonin tasoa. Venäjällä männynsiitepöly on suosittu apu miesten potenssin nostoon. Suomalaisessa kansanlääkinnässä havupuiden oksista on valmistettu perinteistä keppisoppaa, jota on juotu talvikaudella vahvistavana juomana.
Männyn ja erityisesti sen kuoren terveysvaikutuksia on sittemmin tutkittu laajasti, erityisesti ranskalaisen rannikkomännyn kuoriuutteetteen terveysvaikutuksista on tehty lukuisia yliopistotutkimuksia. Samat tutkimustulokset pätevät myös suomalaiseen männynkuoriuutteeseen. Huomattavaa on lisäksi, että epäpuhtauksien määrä suomalaisissa männynkuorivalmisteissa on alle 10 % vastaavista ulkomaisista tuotteista. Suomen maaperä on puhdasta ja saastumatonta. Esimerkiksi lyijyn pitoisuus maaperässä on alle 15 mg/kg, kun vastaava luku Keski-Euroopassa on tyypillisesti 20–40 mg/kg.
Männynkuori sisältää ainutlaatuisia fytoravinteita, joita kutsutaan bioflavonoideiksi. Bioflavonoidit ovat tuhansista kasvien ainesosista koostuva ryhmä, joita esiintyy kaikkialla kasveissa. Niiden tarkoitus on suojata kasvia taudinaiheuttajilta ja ympäristön uhilta. Ihmisille bioflavonoidit ovat elintärkeitä, mutta niitä puuttuu usein nykyaikaisesta ravinnosta. Bioflavonoidit suojaavat meitä taudinaiheuttajilta ja ympäristön vaikutuksilta samalla tavalla kuin kasveja. Tärkeimmät männynkuoren bioflavonoidit ovat proantosyanidiineja, joilla ei ole mitään tekemistä syanidiini -myrkyn kanssa! Nimi on peräisin luonnollisesta sinisestä väripigmentistä, joka on ruiskaunokin kauniin värin perusosa. Männynkuori sisältää proantosyanidiinien lisäksi myös muita voimakkaita bioflavonoideja ja sitä voi pitää yhtenä voimakkaimmista antioksidanteista. Männynkuoriuute vaikuttaa tutkimusten valossa suotuisasti suureen määrään nykyaikamme terveysongelmista. Sen vaikutus perustuu siihen, että se sammuttaa tehokkaasti erilaisia kroonisia tulehdustiloja. Reuma, endometrioosi, astma, ientulehdus, metabolinen oireyhtymä ja monet muut nykyajan krooniset sairaudet ovat taustaltaan tulehdussairauksia, joten tulehduksia tehokkaasti hoitamalla näihin kaikkiin saadaan helpotusta. Voimakkaana antioksidanttina männynkuoren proantosyanidiinit ja muut aineet suojaavat kaikkia solujamme vapaiden radikaalien aiheuttamilta vaurioita ja niiden on myös osoitettu stimuloivan solun sisäisiä hapettumisia estäviä puolustusjärjestelmiä.. (Nelson AB, Lau BHS et al. Pycnogenol inhibits macrophage oxidative burst, lipoprotein oxidation and hydroxyl radical -induced DNA damage. Drug dev ind pharm 24, 1998).
